Näkymiä unen ja toden rajalta
Visions from the Edge of Sleep and Reality
Luomiskertomus
Joskus juuri ennen nukahtamista tai sitä enemmän tai vähemmän turhaan
odotellessa olen nähnyt jonkinasteisia näkyjä tai ilmestyksiä. Näkemäni
katkelmat ovat olleet lyhyitä välähdyksiä, mutta voimakkaita kokemuksia,
joihin liittyviä tunteita ja mielikuvia olen yrittänyt pukea sanoiksi.
Runot paljastavat ehkä turhankin paljon minusta itsestäni, mutta mitäpä
tuosta, voinhan aina kieltää sanoneeni mitään.
Genesis
Sometimes just before falling asleep or more or less hopelessly
waiting for sleep I've seen some sort of visions or revelations.
The excerpts I've seen have been short flashes, but nevertheless
powerful experiences and I've tried to convey the associated feelings
and images in these poems. The poems probably reveal more about myself
than is absolutely necessary, but what the heck, I can always deny
everything.
"Kuunvalo"
Tunnen selässäni kuun loisteen valkean, pistävän,
heittää sängylleni se varjon vartaloni muotoisen,
kuin näyssä itseäni korkeuksista tarkkailen,
odotan näkeväni vieressäni toisen vartalon,
mutta tiedän totuuden, todellisuutta hämmästy en,
vielä yksin olen, mutta toivo voittaa haikeuden.
"Moonlight"
I feel the piercing white Moonlight on my back,
the bed holds a shadow with my shape intact,
like in a vision I see myself from high above,
waiting to see another body resting beside mine,
but I know the truth, reality offers no surprise,
I am alone, but the sadness is drowned by hope.
Monday 05-Oct-98 02:02:25
"Murtuva maailma"
Näen juoksevan lapsen, jonka askelten jäljissä maailma romahtaa.
Näen maailman syöksyvän pimeyteen, äänettömän olemattomuuden nielemänä.
Näen pitkähiuksisen naisen juoksevan, käsi hänen kädessään,
pingottaen tuota yhteyttä auttaakseen häntä pysymään tahdissa.
Olen tuo lapsi, toivoen että nainen todella on olemassa,
minua suojelemassa, luomassa yhteyden, koskaan irroittamatta.
"The Crumbling World"
I see a child, the world crumbling behind her running feet.
I see the world falling into abyss,
consumed by the silent depths of nothingness.
I see a tall long-haired woman running, holding her hand,
straining that fragile connection to help her keep up.
I am that child, hoping that the woman really exists,
to protect me, to create that link with me, to never let go.
Thursday 08-Oct-98 22:23:34
By a1bert@iki.fi